Harald - hirmuisen hyvää

Hyvä ystäväni oli käymässä kotikonnuilla. Sovimme tapaamisen kaupunnille shoppaamisen ja illallisen merkeissä. Kolusimme aikamme keskustan vaateliikkeitä löytämättä taaskaan itseämme. 

Kevein kantamuksin siirryimme siis Viikinkiravintola Haraldiin (Kirkkokatu 16, Oulu) ravitsemaan itseämme.  Kellarikerrokseen laskeuduttuamme vastassa oli iloinen emäntä ja viihtyisän näköinen ravintola. Ruokalistan avattuani toinen toistaan herkullisemman kuuloisat annokset viekottelivat tilaamaan, joten valinta ensikertalaiselle oli vaikea. 

Lopulta päädyin tilaamaan: 

* Vainotulen sytyttäjän sienikeittoa  

Ihanaisen lempeää torvisienikeittoa kera savuisan riistamoussen sekä nuotioleivän 7,90€,  

* Aifurin lammassärää  

Makoisassa liemessä lempeästi haudutettua karitsaa, mustajuuri-perunavoita, tyrnillä ryyditettyjä valkosipulinkynsiä, hunajaisia juureksia, tervaan pudonneita puolukoita sekä herkullisen liemen kaapimiseen saaristolaisleipää. 24,70€  sekä  

*Mustikkamaan houkutuksen 

Kermaisen pehmeä vanukas mustikoista, ruokosokerilla paahdettua Kainuun leipäjuustoa ja mehustettuja lakkoja, mustaherukkahilloketta sekä lakkasiirappia 8,90€. 

Ateria oli ihana! Vain alkukeitto jäi seuraavien ruokalajien jalkoihin pelkästään hyvänä. Lautasilta löytyi herkullisia makuja, joiden toivoi säilyvän mahdollisimman pitkään kielen ulottuvilla. Karitsa oli suussasulavan mureaa. Mutta se mustajuuri-perunavoi! Oooo mama, se oli taivaallista, niin täyteläistä - yksinkertaisen ruokalajin riemuvoitto.  

Tervaan pudonneet puolukat olivat oiva lisä. Itseasiassa olisin voinut viedä sankollisen kotia. Tarjoilija vinkkasi, että kotikonstein samaan lopputulokseen voisi päästä lisäämällä puolukkasurvokseen tervasiirappia, jota löytyy ainakin Villiaromin nettikaupasta, tai tervaesanssia. Mikäli keittiökemistinä löydän oikean sekoitussuhteen, niin hyvin voisin kuvitella tervapuolukan löytyvän jouluisista herkkulahjoista. 

Jälkiruoka hemmotteli myös makuhermoja. Mustikkavanukas oli luvatun pehmeää ja ruokosokeri istui leipäjuustolle hyvin. Mustaherukkahilloke pisti taas miettimään, mikä on tämä lisä, joka kohottaa sen ylle tavallisen. Epäilys sai vahvistuksen, kun tarjoilija kävi tarkistamassa asian kokilta: kardemumma. Jälleen minulle uusi makujen liitto, jota tulen kokeilemaan.  

Illallisen lopputulema oli hyvin ravittu keho ja uusilla kokemuksilla hellityt makunystyrät. Kiitokset vielä tarjoilijoille hyvästä ja leppoisasta palvelusta. Suunnitteilla on jo seuraava käynti.